The connoisseur

Tässä pikku-pätkässä keskitytään nyt vihdoinkin olennaiseen, eli viininjuon...viininmaisteluun! Siihen, mitä kaltaiseni Conoisseurin herkät makunystyrät ja muut virheettömän tarkat aistit tuumasivat viininmaistelusta viinihommille melko otollisilla alueilla maailmassa, Uuden-Seelannin pohjoissaarella Martinborough'ssa ja Hawke's Bayssa sekä Marlborough'n alueella eteläsaarella.

NAPIER, MARTINBOROUGH JA HAWKE'S BAY
Vuokraamme kummitätini kanssa auton ja hurautamme Napieriin. Kilometrien pohjalta arvioimme matka-ajaksi noin kolme tuntia, mutta retki kestää melkein tuplat, koska tie on niin kiemurainen ja kulkee useiden pikkukylien ja -kaupunkien läpi. Asiaa ei helpota vasemmanpuoleinen liikenne, joka takaa sen, että matka taittuu kaikessa rauhassa. Ja mikäs siinä, ei ole kiire mihinkään.

1. Margrain Vineyard
Saavumme ensimmäiseen kohteeseen. Maistan -enkä muuten sylkäise pois- upeaa roseta ja ostan koko pullon matkaan. Maistamme vielä paljon muutakin, tilan Sauvignon Blancia ja Pinot Noiria. Maistattelun emäntä on erittäin rento, eikä veloita meiltä maistatuksesta mitään, koska ostamme pullon. Meininki on todella jalat maassa -henkistä ja kursailematonta. Ei mitään hienosteluja, ei mitään juhallisia tervetuloa-toivotuksia tai pitkää, tammien viitoittamaa tietä, joka johdattaisi meidät valtavan viinikartanon tiluksille, jossa snobbailtaisiin viinituntemuksella. Päinvastoin. Ei tartte tietää viineistä yhtään mitään eikä tartte sylkäistä/kaataa viiniä pois. Suits me!

Fiilikset saapuessa
- Utelias ja epävarma (osaanko virheettömästi Connoisseurin manttelini velvoittaman viinietiketin?)

Connoisseurin arvio viinistä (tilan oma roseviini)
- Tällainen hitusen mansikkainen, niin sanottu rippijuhlaviini. Viaton, helakka. Tulee mieleen huviskan metsä Varkauden Könönpellossa.

Fiilikset lähtiessä
- Helpottunut, yllättynyt (tämähän oli rento paikka), miellyttävä rosen maku viipyilee suussa.

Erityishuomiot
- Erittäin hyvä aloitus viini-tourneelle, tästä tulee hyvä päivä!

2. Ata Rangi Winery
No eipä tarvihe kauaksi ajella edelliseltä tilalta, kun kurvaamme jo seuraavaan paikkaan. Viehättävä on tämäkin. Pieni, intiimi. Maistelurakennus on kuin villin lännen saluuna. En maista mitään. Ei sillä, ettenkö haluaisi, mutta huomaan viinitilan pöydällä kirjan "Dogs of the vineyards", ja uppoudun tietenkin lukemaan sitä liian pitkäksi aikaa ja sitten pitääkin jo jatkaa matkaa.

Fiilikset saapuessa
- Miten noita rypäleitä sitten kerätään tuolta valtavilta pelloilta? Käsin? Koneilla? On nimittäin helevetinmoinen homma. Milloin ne kerätään?

Connoisseurin arvio viinistä
- Ei viinin maistelua tässä paikassa. Näyttivät pullot kyllä kauniilta siisteissä pinoissa erivärisiin silkkipapereihin käärittynä.

Fiilikset lähtiessä
- Mä haluuuuuuuuun koiran! Walesin terrierin tai jonkun muun ihanan turjakkeen! Sen nimeksi tulee Rane.

Erityishuomiot
- Tälle paikalle erityiskiitokset koirien esilletuomisesta tärkeänä osana viinitilakulttuuria, ainakin Uudessa-Seelannissa.

3. Vynfields Organic Winery
Noniin, now we're talking! Tänne saavutaankin jo vähän sellaista yksityistien tapaista pitkin, tien päässä häämöttää idyllinen, valkoinen pikku-kartano. Puutarhan pensaat on trimmattu täydellisiksi geometrisiksi muodoiksi. Paikka henkii boutique-tunnelmaa. Maistan roseta, joka on Pinot Noirin ja Sauvignon Blancin sekoitus. Maistellaan muutakin hyvää ja päätämme jäädä tänne lounaalle. Istumme upeassa puutarhassa ja nautimme tilan omia antimia, ihana antipastolautanen ja lasillinen täydellistä roseta. Kummitätini ostaa pullollisen tilan ylpeydenaihetta, oman tilan palkituinta viiniä: Vynfields Organic Wines, Reserve Pinot Noir 2010, joka voitti IWSC 2010 -kisassa (International Wine & Spirit Competition) kultaa omassa luokassaan.

Fiilikset saapuessa
- Onkohan näillä sellainen ilman paitaa hommia tekevä, kuuma puutarhuri?

Connoisseurin arvio viinistä (lounaan kyytipoikana nautittu rose)
- Oih, mikä ihana aprikoosiin vivahtava väri ja maku. Tätä keijut juovat kesäisin. Pirskahteleva, ikimuistoinen, herttainen.

Fiilikset lähtiessä
- Joo en lähtisi autoa ajamaan enää. Olo on onnellinen ja vailla huolen häivää. Pikku-päiväkännit, tai sanotaan nyt pikemminkin että hiprakka, onkin ihan tervetullut olotila tässä välissä matkaa.

Erityishuomiot
- Nukahdan autoon ja torkun loppumatkan Napieriin. Ei ole riemukas olotila olla lempeässä laskuhumalassa noin kolmen aikaan iltapäivällä, kun pitäisi terhakkana lähteä tutkailemaan majoituspaikkaa ja kaupukia.

4. Elephant Hill Estate
Nyt saavutaan vähän niinkuin Dallasissa saavuttais Ewingien farmille. On nimittäin suuren maailman meininki. Tilan pihalta nousee juuri helikopteri ilmaan, tekevät varmaan toureja yläilmoista, kun on niin iso paikka. Räpsin kuvia joka paikasta, on niin vimpan päälle laitettu kaikki. Palvelukin on ylevälle paikalle tyypillistä: meitä ei tervehditä tai tulla jututtamaan tai noteerata oikeastaan yhtään millään tavalla. No, tässä vaiheessa meillä alkaakin olla kiirus lautalle, joten jatkamme samantien matkaa.

Fiilikset saapuessa
- Dallasin tunnusmusiikki alkaa soimaan päässä.

Connoisseurin arvio viinistä
- Ei maisteltuja viinejä.

Fiilikset lähtiessä
- Dallasin tunnusmusiikki soi päässä.

Erityishuomiot
- Vessat oli todella ylelliset! Pöllin yhden single-packed käsisaippuan mukaan. Kjäh, kjäh. Backpacker-Mipi iski jälleen.

PICTON JA MARLBOROUGH
Ehdimme kuin ehdimmekin lauttaan Wellingtonissa, josta reissaamme eteläsaarelle, Pictoniin. Auto jää Wellingtoniin ja päätämme jatkaa loppumatkan bussilla. Buukkaamme itsemme Gourmet Winery -tourille.

5. Wither Hills Winery
Tästä se lähtee, kulinaristinen viinikierroksemme legendaarisen Marlborough'n alueella. Retkeen sisältyy myös kolmen ruokalajin gourmet-lounas. Ensimmäisenä maistelemaan Sauvignon Blanceja sekä oppimaan vähäsen lisää tästä Connoisseurin hommasta. Upean paikan läpikäytyämme meidät ohjataan kabinettiin, jonne on katettu, sanoisinko huolestuttavan suuri määrä viinilaseja kunkin henkilön paikan kohdalle. Hyvä että ollaan aamupala syöty, niin jo on luvassa lasitolkulla viinin kittaamista. Lisäksi saamme tehdä oman sekoituksemme. Ensin maistamme kaikki neljä viiniä läpi, sitten valitsemme kaksi suosikkia ja teemme niistä oman viinisekoituksemme.

Fiilikset saapuessa
- Iso tila on tämäkin, vähän niinkuin se Elephant Hills oli. Dammit, Dallasin tunnusmusiikki palaa soimaan päähäni. Ei enää mitään tehtävissä.

Connoisseurin arvio viinistä
- Maisteltuja viinejä oli neljä erilaista Sauvignon Blancia Marlboroughin alueelta. Tässä niistä tuomioni:

a) Mitätön, tavallinen. Ei herätä mitään tunteita. Terävä jälkimaku. Tätä viiniä juottaisin jollekin tosi tylsälle tyypille.
b) Ooooo! Mikä voimakas rymistelijä. Ja mikä takauma! Palaan taas Lord of The Ringsin maisemiin ja näen itseni aarniometsässä siemailemassa tätä ihastuttavaa, pähkinäistä ja metsän makuista viiniä auringon paistaessa puiden oksien välistä suoraan vieressäni kyljellään makaavan Viggon kultaisille kutreille. Jaan tämän ajatuksen (Viggo-pätkää lukuunottamatta) innokkaana myös muiden kanssamaistelijoideni kanssa. Isäntämme katsoo minua sanattomana.
c) Ihan tyhmä viini. Varmaan lipistä, jota ovat laittaneet vaan eri pulloon tyhmille turisteille. Jos tähän sötköttäisi vadelmavissyä mukaan, saisi hyvän juhannusjuoman. Siis sellaisen, joka pitäisi nestetasapainon kunnossa ja jota voisi juoda, niinkuin suomalaiset juhannuksena juovat, eli kolme päivää putkeen.
d) Nyt ollaan oikean asian äärellä. Jos intiaanit olisi juoneet viiniä, niin tämä olisi varmasti ollut yksi sellainen, jota apassit ottivat juuri ennen taisteluun lähtöä. Tämä maistuu karkealta, maalta, mullalta, nahkaiselta. Rohkeutta! Asennetta!

Fiilikset lähtiessä
- Humalassahan sitä ollaan. Turha sitä on käydä kieltämään, ihan rehellisesti nousujohteisessa. Ja tämä oli vasta eka paikka tänään.

Erityishuomiot
- Harmittaa, että avasin suuni siitä Lord of the Rings -viittauksesta. Nyt joudun olemaan koko loppupäivän saman ryhmän ja häpeäni kanssa.

6. Johanneshof Wine Cellars
Söpö pikku-tila, jossa sato korjataan käsin. Yksi harvoista viinitiloista, josta saa Gewurztramineria. Sitä saksalainen emäntämme tarjoileekin meille avokätisesti. Kuivaa, puolikuivaa, makeaa, puolimakeaa. Menen sekaisin eri mauista. Löytyy myös Rieslingia ja superimelää jälkiruokaviiniä. Pääsemme tutustumaan myös maanalaiseen viinikellariin, joka on harvinaisuus koko maassa. Kynttilän valossa haahuilemme tynnyreiden ja pullojen keskellä, silmät tottuvat pikkuhiljaa hämärään. Kellari on ihanan viileä, kostea ja tuoksuu maalle.

Fiilikset saapuessa
- Tuolla emännällä pitäisi olla sellainen saksalainen oluttuvan tarjoilijoiden mekko päällä, niin oispa täydellisen saksalainen setting.

Connoisseurin arvio viinistä
- Maisteltuja viinejä oli ainakin neljä ellei viisi erilaista Gewurztramineria ja Rieslingia. Pystyisimpä antamaan niistä kustakin selektiivisen tuomioni, mutta kun en pysty. Sellanen perstuntuma minulla kuitenkin on, että hyviä olivat kaikki.

Fiilikset lähtiessä
- Ei muutosta edelliseen. Ei ne promillet ainakaan laskeneet tämän paikan jälkeen.

Erityishuomiot
- Viinikellari oli huippu. Saimme lähtiessämme puhaltaa kaikki käytävän kynttilät sammuksiin. Puhkuin ja puhkuin, mutta en millään saanut kynttilää sammumaan. Vähän ohi vissiin puhaltelin, ja takanani tuleva setä sitten ystävällisesti sammutti kynttilän.

7. Allan Scott Wines & Twelve Trees Vineyard Restaurant
Voi hyvä luoja, nytkö sitä sitten pitäisi vielä nauttia kolmen ruokalajin lounas useine eri viineineen? Pyssyyköhän mulla edes haarukka kädessä? Paikka on fantastinen ja meille on tehty, kaunis, elegantti kattaus ulos. Ruoka on taivaallista ja tiedän, että tämä lounas tulee olemaan ikimuistoinen. Siltä osin kuin se kunkin meistä muistiin on mahdollista piirtyä tässä vaiheessa touria.

Fiilikset saapuessa
- Seurueemme vanhin pariskunta (noin 70-vuotiaita) alkaa olemaan melkoisessa tuiskeessa. Vielä aamupäivästä tämä hienostunut, elegantti brittipariskunta supisi keskenään asiantuntevia kommentteja viineistä Oxfordin englannilla. Nyt molemmat helähtävät vähän väliä naurunremakkaan ja rusoposkisina heittävät kokoajan hillitöntä läppää.

Connoisseurin arvio viinistä
- Maisteltuja, tai tässä vaiheessa voi sanoa, juotuja viinejä (mukaanlukien kuohuviini ja jälkiruokaviini) oli neljä. Annokset olivat avokätisiä lasillisia. Toimisin epäeettisesti Connoisseurien ammattikuntaa kohtaan väittäessäni, että minulla olisi tässä vaiheessa päivää ja maistelua antaa yhtään minkäänlaista yhteenvetoa juoduista viineistä. Mielikuva on, että kaikki tuli juotua, joten varmaan olivat sitten ihan hyviä kaikki.

Fiilikset lähtiessä
- Onkohan tällaiset tourit oikeesti laillisia? Onkohan tuolla papalla orastava alkoholimyrkytys? Jos kyllä, niin osaakohan tuo meidän kuski toimia oikein siinä tilanteessa?

Erityishuomiot
- No nyt se pappa jo nuokkuu tuossa bussin penkillä. Hengittääköhän se vielä?

8. Cloudy Bay Estate
Saavumme päivän viimeiseen etappiimme, maailmankuululle Cloudy Bayn viinitilalle. Kävelen suoraan (tai en niin suoraan, mutta ihan ensimmäisenä) valtavan puutarhan säkkituolirykelmän luo ja päätän ihan vaan hetkosen lepuuttaa silmiäni. Perkele, tänne asti ei olla tultu notkumaan kuivin suin, joten kampean itseni ylös ja menen muun seurueen sekaan viimeiselle maistelukierrokselle. Ihme tapahtuu: maistan tilan Sauvignon Blancia ihan minisuullisen ja -tadaaaa- kaadan loput lasista kaatosammioon. Sitten maistan isäntämme suosituksesta hänen omaa suosikkiviiniään, erinomaista Sauvignon Blancia: Cloudy Bay, Te Koko, 2007. Mikä täydellinen lopetus tälle päivälle, kiistatta koko retken paras viini! Ihan hullaannun.

Fiilikset saapuessa
- Päässä soi Volga. Tämä on viimeinen hälytysmerkki minulle. Ei enää juotavaa tämän jälkeen.

Connoisseurin arvio viinistä (Cloudy Bay Te Koko 2007)
- Tämä on sellainen viini, jota Angelina Jolie ja Brad Pitt varmaan siemailevat yhdessä täydellisessä, avarassa asunnossaan, täydelliseen lämpötilaan viilennetystä coolerista, täydellisen, orgaanisen illallisensa ääressä, täydellisistä design-viinilaseistaan täydellisesti manikyroiduilla kätösillään.

Fiilikset lähtiessä
- Meidän hotellin vieressä oli muistaakseni joku irkku-pubi. Sinne vois varmaan ihan häpeilemättä mennä tähän aikaan päivästä kaljalle.

Erityishuomiot
- Melkein halaan meidän kuskia kun hän droppaa meidät takaisin Napierin keskustaan.

CHRISTCHURCH, QUEENSTOWN JA AUCKLAND
Matkamme jatkuu halki eteläsaaren ensin Christchurchiin, josta pidän kovasti ja jota tätä kirjoitusta postatessani on tänä aamuna ravistellut voimakas maanjäristys. Ainakin 65 ihmistä kuollut. Tuntuu uskomattomalle, siellähän me vasta oltiin. Kummitätini tutustuu Maori-kulttuuriin tourilla ja minä seikkailen taas pitkin puistoja ja kukkuloita. Pysähdyn syömään kauniiseen kahvilaan. Istun ulkona ja törmään elämäni ensimmäiseen ruokaa erittäin päättäväisellä otteella pummaavaan, lihavaan kissaan. Määrätietoisesti se hoksaa kaikki ruokailijat yksi kerrallaan ja istuu jalassa kiinni, ylös tuijottaen ja kovaa naukuen.

Illalla korkkaamme Vynfield Organic Wines -tilalta ostetun, jo aiemmin mainitsemani voittoisan viinin ja maistamme sitä nuhjuisessa motellissamme. Tällä kertaa connoisseurin vaistoni on erehtymätön. Tuomio tulee salamannopeasti. Viinin väri, tuoksu ja maku iskevät tajunnan räjäyttävällä tavalla makuhermoihini. Tässä meillä on nyt oikea aarre käsissämme. Connoisseurin arvio: Tälle viinille ei vittuilla.

Matka jatkuu ihanaan Queenstowniin, joka on ansaitusti yksi maan suosituimpia turistikohteita. Syömme oikein hyvää intialaista ja tietysti huitaisemme siinä samalla pullollisen oivaa Pino Gris'ta, joka kepeydellään tasapainoittaa suht tulista ruokaamme. Herään aamulla kukonlaulun aikaan pari tunnin lenkille metsäkävelyreitille, joka kohoaa koko kaupungin ylle. Nämä maisemat nähtyään saattaa loppupäivä mennä hymyillessä.

Sitten lento Aucklandiin, joka on oikein kiva kaupunki, mutta vaan kaupunki. Niinkuin mikä tahansa peruskiva, iso kaupunki nyt voi olla. Illallistamme kevyesti ja tuleehan siinä toki viini-tourneen loppumisen kunniaksi muutama lasillinen Sauvignon Blanciakin otettua. Ja kun kerran aloitettiin tyylillä viininmaistelut alkujaan Napierista, niin lopetetaan koko homma vähintään yhtä tyylikkäästi. Marssin tiskille ja palaan coolerin kanssa, jossa köllöttää täydellinen, huurteinen pullo Vintage-shampanajaa. Mikä siinä on, että se shampanja ossoo sitten olla hyvää. Kuplat tanssivat iloisesti suoraan pähän, askel on kepeä, hymy leveä ja olo ilakoiva! Kaikki on mahdollista!

Vetäydymme hotellille ja kummitäti kömpii nukkumaan, mutta shampanjan kuplat tekevät tehtävänsä ja suurkaupungin yö kutsuu levotonta seikkailuun. Niinpä lähden vielä vähän katsastamaan kaupunkia. Päädyn musiikin johdattamana ihanaan, ikivanhaan pubiin, jossa paikallinen kokoonpano vetää ihan vereslihalla vanhoja hevi-klassikoita, Black Sabbathia, Led Zeppelinia, Guns n' Rosesia, Metallicaa. Tästä ei meininki parane, rokkaan muiden mukana ihan kympillä ja puhun sujuvasti baaritiskillä venäjää työmatkalla olevan Igorin kanssa. Tappeluhan siitä sitten kuitenkin tuli jossain vaiheessa, kun Igor kuittaa: "Finland, hah! We ruled you guys and we could easily rule you again". Eipä tainnut Igor tietää, kelle alkoi soittelemaan tuosta aiheesta. Haastan hänet vodkanjuontikilpailuun ja uhoan juovani hänet pöydän alle anytime. Igor naurahtaa ja lähtee tilaamaan vodkaa leveästi hymyillen. Tässä vaiheessa minä teen erittäin pitkästä aikaa viisaan teon. Poistun paikalta sillä aikaa ja lähden hotelliin nukkumaan. Sitten matka jatkuukin jo Fijille ja kummitätini palaa Hong Kongin kautta Suomeen. On meillä ollut hieno pätkä täällä viinin ihmemaassa.

Benjamin Franklin on tuumannut viinistä seuraavaa: "Wine is sure proof that God loves us and wants us to be happy. Wine makes daily living easier, less hurried, with fewer tensions and more tolerance." Tuon kun muistaisikin joka kerta kun kaksin käsin tarttuu viinitonkkaan. Uskon (toivon?), että tämän mahtavan viinitourneen seurauksena Connoisseurin uraputkeni jatkuu myös pohjolassa, jossa aion kasvattaa viinitietouttani entisestään. Hah, en pelkästään käytännön tasolla, vaan ehkä opiskelemalla vähän lisää viineistä, on se sen verran kiinnostava aihe ja ah, parhaimmillaan niin hyvä juoma.

Mutta, kaikista paras aiheeseen liittyvä quote tulee itse Dom Perignonilta hänen maistettuaan elämänsä ensimmäisen kerran shampanjaa: "I am drinking the stars!". Tuon ajatuksen ostan heti, ei ole shampanjan voittanutta.