Mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien Bangkok

Kyllä, se bussimatka Siem Reapista Bangkokiin oli todellakin eeppinen taivallus. Retki kesti ovelta ovelle kaikkiaan 12 tuntia. Rajalla jonottamiseen meni noin neljä tuntia. Bussikuskimme lätki jokaisen matkustajan käsivarteen pienen, punaisen tarran rajalla, joka toimi sitten a) pääsylippuna rajan yli Thaimaan puolelle ja b) matkalippuna Thaimaan puolelta, Aranyapathetista lähtevään bussiin, joka kuskasi joukon hikisiä ja hämillään olevia, eri värisillä tarroilla merkattuja backpackereita Bangkokiin.

Täällähän sitten turistia viedään ihan 1-0 tuk tuk -kuskien ja taksikuskien toimesta. Mittareita ei laiteta päälle tai mikä pahinta, tuk tuk -kuskit vievät sinut hotellisi sijaan pahimmassa tapauksessa useita tunteja kestävälle kiertoajelulle ja kymmeniin eri turistikrääsä-liikkeisiin (saavat pienen palkkion jokaisesta ihmisestä jonka raahaavat liikkeisiin). No, minä vältin tämän sillä tavalla, että kun viimein saavuimme bussilla ytimeen, odotin kaikessa rauhassa, että kaikki säntäilevät backpackerit ja kyttäävät taksit olivat hävinneet paikalta ja kun pöly oli laskeutunut, otin ihan normaalisti lennosta taksin ja sovin hinnan etukäteen. Taksikuski oli muuten sitten ihan James Brownin näköinen mies. Kunnon öljytty tupee, käheä ääni ja muutenkin. Huvitti kovasti.

Saavuttuani hotellille, jonka nimi juhlallisesti kuuluu: Da Vinci Suites & Le Spa, odotukset olivat todella korkealla katseltuani hotlan saitilta ihania kuvia huoneista ja hotlasta ylipäätään. He mainostavat itseään netissä esimerkiksi näin: "Da Vinci is a small, European style luxury boutique hotel in the heart of Bangkok". Kuulostaapa hyvälle, varsinkin kun sain huoneen todella edullisesti. So i thought. Minut vietiin huoneeseen, jonka luulin olevan matkatavarasäilytys-varasto ja olin siinä sitten vähän hämillään, että pittääkö mun jättää kamat tänne, eikö mun huone ole valmis vielä? Johon hotellin tyyppi, että tämä ON sinun huoneesi. Säästän teidät kaikilta yksityiskohdilta, mutta sanotaan näin, että se huone haisi homeelle ja oli koko reissun astisista huoneista ylivoimaisesti luokattomin koppi. Sanoin samantien, että meikäläinen ei muuten sitten tänne jää. Ihan turhaa alkaa kouhkaamaan siitä, että netissä olevat kuvat eivät vastaa todellisuutta tai että antakaa mulle veloituksetta parempi huone. Ei se mene niin. Hymyillen, mutta napakasti pyysin saada paremman huoneen, joka tottahan toki järjestyikin käden käänteessä, kun maksoin vähän extraa. En vieläkään ymmärrä, mihin tuo "Le Spa" viittaa hotellin nimessä. Täällä ei todellakaan ole mitään kylpylää tai kauneushoitolaa. Varmaan sitä varten, että kaltaiseni noviisit erehtyvät buukkaamaan huoneen. Hmm, nevermind.

Täällä Pankakoskella eli Bangkokissa asustelee lähemmäs 8 miljoonaa ihmistä, mutta ompahan täällä tätä lääniäkin, missä asustella. Vietnamin ja Cambodian jälkeen tuntui niin helpolle paikalle liikkua ja navigoida. Ja mitä ei täältä kaupungista löydy ostettavaksi, tehtäväksi tai syötäväksi, niin sitä ei sitten löydy varmaan koko maailmasta. Täällä on sitten kaikkea. Niin hyvässä kuin pahassa, niinkuin tiedätte. Mietin tuossa yksi päivä, että miten tällainen, näin moniulotteinen ja ristiriitainen paketti pysyy sitten kasassa? No varmasti siksi, koska Thaimaalaisen kulttuurin yksi vallitsevimpia ominaisuuksia on suvaitsevaisuus. Kaikki ovat tervetulleita Bangkok-vuoristoradan kyytiin, ihan kaikki. Kaikki on sallittua, kaikki ja kakenlaista mahtuu mukaan.

Thaimaassa yksi tärkeimpiä asioita arjessa on "Sanuk", eli vapaasti käännettynä ilo/hauskuus. Kaikki arjen tapahtumat syömisestä työskentelelyyn mitataan sanuk-mittarilla. Pittää olla nääs kivaa ja iloista kokoajan. Ja syöminen. Se ei ole mikään pikkujuttu täällä. Thaimaalaiset ovat myös esteetikkoja ja se näkyy kaikessa. Puutarhat, temppelit, ostoskeskusten koristelut, talojen sisustukset, pienet yksityikohdat, ihmisten ulkoinen olemus, you name it. Pitää olla viimeisteltyä, puhdasta, kaunista, kimaltelevaa ja värikästä.

Minun täytyy ihan rehellisesti tunnustaa, että täällä kaupungissa paloi parissa päivässä yhtä paljon rahaa kuin koko reissun aikana tähän mennessä. Morkkis on tosiasia. Nimittäin jos Hong Kongissa oli hyvät ostosmahdollisuudet niin entäs täällä sitten! Lähti nimittäin shoppailut niin isosti käsistä ettei tottakaan. Lisäksi kun on niin järkyttävän kuuma kokoajan, on todella helppo unohtua vieri vieressä oleviin ostoskeskus-komplekseihin useiksi tunneiksi maleksimaan, koska ne ovat ihanan viileitä ja tarjolla olevien kauppojen ja palveluiden määrä on vailla vertaansa. Conversen tennareita kympillä. Miettikää, kympillä. Seisoin sen hyllyn edessä varmaan puoli tuntia enkä ostanut yhtiäkään, koska olisin halunnut kuudet erilaiset, enkä tietenkään voinut ostaa niitä kaikkia, enkä osannut päättää, mitkä niistä kuudesta parista ottaisin, joten lähdin melkein suutuspäissäni siitä sitten pois. Oi näitä suuria, vaikeita päätöksiä elämässä! Mutta sen sijaan kun ostelin kivoja mekkoja, jotka eivät todellakaan maksaneet vain kymppiä tsipale, ei näköjään tuntunut olevan mitään ongelmia ostaa niitä kaikkia kuutta mekkoa. Naisen logiikkaa?

Huippu juttu oli se, että hyvät ystäväni Lontoon ajoilta, Jari ja Päivi Hietala asustelevat nyt täällä Bangkokissa (vaikkakin ovat juuri muuttamassa Hong Kongiin), joten mehän treffattiin sitten parina iltana ja syötiin ihanaa ruokaa ja Hietalat maassa useita vuosia asuneina tietysti osasivat antaa minulle loistavia vinkkejä nähtävyyksistä, ruokakulttuurista ja näyttivät minulle ihania paikkoja täällä. Mietin juuri, miten onnekas olen, että nämäkin ihanat, vieraanvaraiset ihmiset ovat jääneet ystäväpiiriin ja ollaan pidetty yhteyksiä, vaikka nykyään asutaankin eri puolilla maailmaa. Nyt alammekin Päivin kanssa suunnittelemaan Ladies Get Togetheria Hong Kongiin ensi syksylle, kivaa!

Päivi neuvoi minua buukkaamaan hotlan täältä Sukhumvitin alueelta, eli "Sukkarista", joka on expattien ja vauraamman yhteiskuntaluokan asuttamaa aluetta. Voin todellakin suositella tätä paikkaa, jos joskus sataut tulemaan tänne. Skytrainilla ja metrolla voi suikkailla kätevästi kaikkien nähtävyyksien äärelle ja ydinkeskustaan (jos sellaista nyt edes on täällä, koska täällä on ikäänkuin monta keskustaa, joista Sukkari yksi) ja täällä on ihan parhaat ostospaikat, ravintolat ja erittäin turvallista hengailla pitkin poikin.

Eilen kävin kaikkien aikojen ylellisimmässä ja ihanimmassa hieronnassa ikinä. Urban Retreat oli paikan nimi ja olipahan aikamoinen treatment! 1,5h jalkahieronta ja niska- ja hartiahieronta. Hinta noin 10e ja suurinpiirtein itkin onnesta kun lähdin sieltä ihan vötkylänä valumaan hotellille päin. Eilen tein myös kivan jokiristeilyn, josta pystyi aina välillä hyppäämään pois ja tsekkailemaan nähtävyyksiä ja meininkiä. Pakolliset kävin ihmettelemässä ilman muuta ja ilta huipentui Päivin ja Jarin kanssa illallisen jälkeen The Domeen, eli noin 65 kerroksen korkeudella olevaan mielettömään näköalaravintolaan ja -baariin, jossa sitten ihmeteltiin iltavalaistua kaupunkia. Ihan mieletön paikka.

Kaiken kaikkiaan Bangkok on kyllä hieno kaupunki, täynnä mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia. Tänään matka jatkuu -voitteko uskoa- Pattijoelle, eli Pattayalle! Kyllä! Pittäähän sekin synninpesä nähdä kerran elämässään ja itse asiassa hyvällä ystävälläni on asunto siellä, jonka saan käyttööni muutamaksi päiväksi. Ja onhan Pattayan ympäristössä paljon kivaa nähtävää. Pattayalla siis muutama päivä ja sitten seuraa yksi reissuni kohokohdista, kun jatkan Koh Taolle ainakin viikoksi, ellei kahdeksi ja siellä sitten vihdoinkin biitsille ja sukeltamaan!

On tämä elämä ihmeellistä.