Vuorenvalloitusta ja Dim sum -överit

TO MY ENGLISH-SPEAKING FRIENDS
There has been a few enquiries about the possibility of writing this blog in English. The thing is, that majority of my friends are Finnish-speaking. As I'm going to write a lot, it would be a bit too much hassle for me to write first in Finnish and then again in English. Sorry mates, will try to come up with an alternative solution. Half Finnish, half English? Full story in Finnish and summary in English (that would be boring though). Every other writing in Finnish and every other in English? Suggestions? If there's only 3 of you who cannot understand Finnish, then sod it :)

No niin, ja sitten itse asiaan. Pitihän se käydä. Siis "The Peakilla". Eli ihan sama kuin jos menisi Pariisiin ja välttelisi näkemästä Eiffeliä. Pitäähän siinä käydä ainakin kupeessa pyörähtämässä. Hong Kongin korkein kohta (552m) ja viilein paikka on siis Victoria Peak. Kirjaimellisesti viilein. Paitsi että siellä on noin 5 astetta viileämpää kuin alhaalla ytimessä, se on myös kalleinta seutua honkkarissa. Siitä vaan metrolla Kowloonin saarelta Hong Kongin saarelle ja tramiin, joka nousee tikkusuoraan huipulle. Heitin kaksi lenkkiä huipun ympäri (7km) ja siellähän niitä expatteja ja muita paikallisia hipsutteli lenkillä vastaan.  Neliömetrihinta asunnolla on luokkaa 120 000 USD, että siitä vaan ostamaan kakkosasuntoa hulppeilla maisemilla. Miihailin myös Temple Streetin yömarkkinoilla. Vähän oli toista meininki kuin Varkauden markkinoilla, minäkin tingin suurinpiirtein kiinaksi jostain kolmen sentin rätistä ja niin vaan sain alennusta.

Ostoksilla käymistä ei olisi voinut kukaan täysjärkinen tässä paikassa välttää (seliseli). Minä pimahdin Mujilla ja tarvitsin kipeästi noin 80% heidän koko valikoimastaan, mutta maltoin mieleni ja ostin vain jotain pienen pientä. Niin pientä, että olen tuossa pakannut varakassin täyteen Suomesta raahaamiani vaatteita ja kamoja, ja kiikutan kassin huomenna ennen lentoa tuohon lähellä sijaitsevaan officeen, joka -luojalle kiitos- on siis ystäväni Jonnan duunin Hong Kongin toimisto, ja Jonnapa sattuu olemaan tulossa tänne tuossa parin viikon kuluttua. Eli hän ystävällisesti raahaa mun ylimäräiset kamat kotiin turvaan. Hyvin alkaa, kolmas päivä reissusta (noin 155-170:sta päivästä) ja mulla on rinkka ratkeamispisteessä. Taputapu Mipi, hienosti pakattu ja shoppailtu!

Mutta, ostin myös jotain todella tarpeellista, nimittäin kameran! Eikös ne perkele täältä suurin osa tule muutenkin koko maailmaan. Elikkäs Nikonin kiva pikku digikamera jossa zoomit ja pelit ja maksoi vain noin 100e. Nopeasti googlattuna näyttäisi maksavan Suomessa ainakin noin 250-300e, eli melko hyvä diili. Eli ihan oikeutetusti tuhlasin Mujilla. Pian tekin, hyvät lukijat saatte ihailla parempilaatuisia kuvia blogissa, kunhan nyt pääsen aloittelemaan kameran kanssa.

Ja lempiaiheeseeni, eli ruokaan ja juomaan. Tänään vetäisin kunnon Dim sum -mässyt, eikä mitään käsitystä, mitä nyyteissä oli sisällä. Todennäköisesti ainakin osassa jotain, mitä en tietoisesti tilaisi. Mutta kelpasi. Ja mikä parasta,  Starbucks -mikä turvallisuuden tyyssija- on täällä. Joka kadun kulmassa ja ostarissa. Elämä on siis melko lailla täydellistä.

Ja sitten päivän teeseihin.

1. ENOUGH'S ENOUGH
Tosiaan, niitä käsidesejä, nessuja, tampaxeja ja wet whipeja saa kuulkaa ihan oikeesti täältä maailmaltakin. Puhun tässä lähinnä itselleni. Olen minkäin oikea urpojen urpo ja olevinaan niin hyvin valmistautunut reissuun. Vissiin vähän liiankin hyvin. Tosiaan, kaikki lempparipaidat voi jättää ihan suosiolla himaan, ne on todennäköisesti liian paksua/tiheää puuvillaa anyway näihin oloihin ja täältä (Aasiasta ylipäätään) saa kaiken paaaaallljon halvemmalla kuin Suomesta + on huiput valikoimat, kuten tiedätte. Ja kuten minäkin tiestin, ja silti pakkasin liikaa. Lenkkareilla ei tee hevon helevettiä ainakaan näillä lämpötiloilla ja tästähän tää vaan kuumenee. Sandaalit, kevyet kangastossut tms riittää. Kunhan eivät hankaa. Ihan kuin minäkin olisin ollu lähdössä jonnekin Himalayalle trekkaamaan? Sellaset näkyi olevan varustukset rinkassa, kuka lie laittanut ne sinne? Viittaan tällä samalla tuohon alkuosan kirjoitukseen, eli Mujilla sekoamiseen ja siihen, että tosiaan kolmantena reissupäivänä minulle tulee kertakaikkiaan täytenä yllätyksenä se, että kamaa on liikaa mukana.

2. KNOW THE POLITICS
Älä milloinkaan, koskaan, ikinä sekoita Etelä- ja Pohjois-Koreaa keskenään puhuessasi Etelä-Korealaiselle. Ystävällinen tyyppi tuli mulle innoissaan juttelemaan The Peakin täpötäydessä kahvilassa ja siinä tovin juteltuamme Suomesta (josta hän tiesi paljon, myös historiasta ja Tarja Halosesta ja haaveili pääsevänsä lappiin joku talvi) ja kerrottuani matkareitistäni hän kysyi, miksi en poikkea Etelä-Koreassa. Johon vastasin jotain tyyliin:"mutta siellähän on kaikki niin rajattua ja valvottua eikä kuitenkaan pääse näkemään paljon mitään jne". Lisäsin vielä muutaman asiantuntevan, mutta neutraalin kommentin meneillään olevasta vallanvaihdosta ja muutenkin yritin käsitellä koko asiaa silkkihansikkain (fiksuna suomalaisena, sivistyneenä ihmisenä näet). En mene yksityiskohtiin sen kaverin ilmeestä ja reaktioista, mutta sanotaan niin, että ihan hyvä, että se kahvila oli ihan täyteen ammuttu porukkaa ja että täällä ei todella tartte miettiä, törmääkö johonkin tyyppiin uudestaan. Pystyin todella nopeasti häviämään ihmisvilinään. Se olikin ainoa vaihtoehto. Tajuttuani käsittämättömän mogani menin suurinpiirtein psykoosiin, ja kaikki mahdolliset vähänkään osaamani kielet poislukien suomi, katosivat päästäni. Mitä siinä voi sanoa? Ei yhtikäs mitään. Ei niin mitään. Päätin siis vaan vaieta ja lähteä pois.

3. THERE'S A FIRST TIME FOR EVERYTHING
Meikäläinenhän on aina retostellut monien muiden asioiden lisäksi esimerkiksi sillä, että minulle ei ole ikinä missään tarjottu huumeita, siis kaupiteltu niitä. Olen aina ajatellut, että näytän jotenkin niin peruskunnolliselle, tai en ainakaan myyjien primääri-kohderyhmään kuuluvalle. No, eilen koitti sitten sekin päivä. Keskellä päivää. Eipä siinä mitään, kaikista maailman paikoista joissa minäkin olen luuhannut, Hong Kong onkin siis se salainen paheiden pesä? No just.

Honkkari on jee ja huomenna Vietnamiin, jee jee jee! Buukkasin kivan ja superedullisen hotlan Ha Noin Old Quarterista ja ihanat hotellityypit tulevat hakemaan mut suoraan kentältä, luksusta. Ha Noissa varmaan 3 yötä, sitten näillä näkymin maan keskiosaan Hoi Aniin chillaamaan noin 5-6 päiväksi. Siellä on esim kuuluisa China Beach, jossa jenkkisotilaat hengailivat ja pelailivat lentistä (uuh aah ilman paitoja varmaan samalla tavalla kuin Maverick, Goose ja Iceman Top Gunissa) Vietnamin sodan aikaan. Pittäähän se käydä ihtensä käräyttämässä siellä auringossa. Sitten lopuksi muutamaksi päiväksi Ho Chi Minhiin. Mutta, se onkin sitten jo toinen tarina.

Lisää kuulumisia ja ehkä myös enemmän fotoja sitten Vietnamista!