Helsinki - Hong Kong - Vietnam - Cambodia - Thailand - Singapore - Bali - Australia - New Zealand - Fiji - Hawaii - California - Arizona - New York - Helsinki
6.11.2010
Ho Chi Minh oli kova jätkä
Täällä Vietnamissa asuu tosiaan 86 miljoonaa ihmistä, joista noin 7 miljoonaa täällä Hanoissa. Noin 4 ytimessä ja loput kaupungin laitamilla. Lonely Planetin Vietnamin oppaassa on kokonaan oma osionsa aiheesta "How to stay alive on the streets". Siinä olikin riittävästi turisti-infoa ja ajatusta siitä, millainen paikka tämä on. Yhdellä sanalla: kaoottinen. Tullessani kentältä hotellille tunnelma oli aavemainen, ei juurikaan katuvaloja, ei liikennevaloja, ei neon-kylttejä. Ilmassa savun, saasteiden ja mausteiden tuoksu. Spookya, mutta hyvällä tavalla.
Kierrelty ja karreltu on sen minkä jaksaa. Kaikkea en kirjoita, kuvat ylempänä kertovat enemmän kaupungista. Tänään otin kuskin ja tuk tukin koko päiväksi. Hintakin riipaisevat 8 euroa, ja ihana kuskini, minua noin kainaloon asti pituutta omaava Sam ajelutti minua noin 5 tuntia ympäri ja odotteli, kun välillä kävin jossain temppelissä hiljentymässä. Siis ottamassa kuvia ja häiritsemässä paikallisten rukoushetkeä, kuten kunnon länkkäri-turistin kuuluukin. Viidessa tunnissa sai erittäin hyvän käsityksen koko ydinkeskustasta. Sam oli myös niin ystävällinen, että jossain välissä ajelua laittoi toisen kätensä kaulalleni muina miehinä. Ei tarvinnut edes sanoa mitään, käännyin vaan hitaasti ja katsoin Sukkelakäsi-Samia sillä tavalla, että lähti nimittäin kaverilla käsi aika nopeasti omalle paikalleen tuk tukin ohjaustangolle.
Ho Chi Minhin mauseleoumilla jouduin suuresti pettymään. Sankari itse ei ollut näet paikalla, vaan hänen ruumiinsa on kuulemma aina syys-joulukuussa Venäjällä balsamointi-tuunauksessa. Siis entrattavana. Huhu Hanoin kaduilla kuitenkin kertoo, että tätä nykyä "ruumis" olisikin Madame Tussaud'silta tilattu vahanukke. Mutta aika kova jätkä tämä Ho Chi Minhn on ollut. Joka ikisessä setelissä vain ja ainoastaan hänen kuvansa, joka ikisessä lipussa, julisteessa, maalauksessa ja pääsylipussa on hänen kuvansa.
Täällä ei ole unohdettu muitakaan tovereita, sillä jopa Leninille on väsätty oma pieni puisto ja patsas, mutta tällä viritelmällä ei ole mitään jakoja samaan liigaan kuin HCM:lla. Nimittäin Leninin patsas näkyi olevan luokkaa 2m korkea ja puiston halkaisija noin 50m. HCM:lla sentään aivan käsittämätön puisto-ulkoilu-aukio-alue, jossa museo ja vielä oma hautatemppeli vai mikä lie. Lenin eat your heart out.
Värien, äänien, tuoksujen, pikkukatujen ja liikenteen sekamelskaa. Rocks! Siis Hanoi. Katukeittiöstä nuudeleita, teetä ja illalla pari bisseä. Seurasin öykkääviä kanssamatkustajia ausseista ja briteistä (iso porukka jätkiä joita en siis stalkannut/seurannut kadulla vaan seurasin heidän meininkiään baarissa) ja tuumasin, että onneksi en lähtenyt tälle reissulle esim 10 vuotta sitten vaan vasta nyt, kun olen aikuinen, fiksu, hyvin käyttäytyvä ja järkevä. Juu-u. Ja otin tietysti poikain seurassa pari bisseä lisää. Myöhään illalla aivan käsittämttömän pitkän kadun varrella olevalle ilta- ja yömarkkinoille. Kaikki ei olisi maksanut mitään. Mutta, selvisin ostamalla yhden huivin! Ajatelkaapas sitä. Toisia opettaa Siperia, toisia Hong Kong.
Paikalliset ihmiset. Mitä heistä voisi kertoa? Käsittämättömän ahkeria, väsymättömiä, sitkeitä, iloisia, hyväntahtoisia ja elämäniloisia. Kaikesta köyhyydestä ja rankasta historiasta huolimatta. Kyllä te tiedätte.Yltäkylläisyyden keskeltä kun hyppää tällaiseen maailmaan, voi vaan kuvottuneena katsella taaksepäin omaakin toimintaansa viime vuosina. Turhanpäiväisestä valittamista ja jatkuvaa kuluttamista. Juu, mutta se kai yksi tämän matkan pointtikin on, että katselisi asioita vähän uudesta kulmasta, kun palaa kotiin. Kengistä en luovu. En vanhoista enkä uusista. Enkä aio ostaa ihan kaikkia vaatteitani UFFilta enkä voi sille mitään, että mun kylppärissä pitää olla valot päällä silloin, kun pesen pyykkiä (en osaa sähköasennustöitä), muuten ei pesukone saa virtaa. Mutta, jos edes vähän spartalaisemmassa hengessä osaisi elelllä, se voisi olla ihan asiallinen saavutus.
Huomenna uudet seikkailut ja suuntana mieletön Halong Bay. Jeah!
(Tätä postausta en voi jakaa Facebookissa, koska FB on blokattu Vietnamissa.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei sinä mipiliini siellä maailman äärillä! Täällä synkkä marraskuinen helsinki ;)
VastaaPoistaTyökaverini palasi juuri 9 vkon kiertoreissulta Aasiasta ja kehui Hoi Anin maasta taivaaseen! Vinkkasi hyvän hotellinkin Long life riverside hotel - kuulemma upea ja edullinen. Laitan Jyrin blogin linkkinä jos jaksat käydä lukemassa.
Seuraavaa postausta odotellen <>
ja linkki tietenkin erillisessä kommentissa ;)
VastaaPoistahttp://matkamuisto.posterous.com/tag/hoian
*hali*
Kiitos Mipi, ihana lukee tata sinun blogia - ku ei ite piase :) Nauti ja pie huolta!
VastaaPoista