Leijonan vuosi

Mahtava San Francisco! Olen ihan myyty välittömästi. Voisin niin asua täällä ainakin vuoden, pari. Tai jossain tässä ympäristössä. Täällä natsaa niinkuin kaikki. Upea ilma, ihana hotelli, täydellinen sijainti. Kävelen, kävelen ja kävelen. Fisherman's Wharf, Pier 39, Russian Hill, Marina, Crissy Field, Golden Gate Bridge ja Chinatown. Ja onneksi kävelen, nimittäin kaksi viimeistä päivää San Franciscossa sataa ja tuulee hulluna ihan kokoajan, joten ei pysty niin paljoa miihailemaan, mutta sekään ei haittaa. Tässä kaupungissa on taikaa, satoi tai paistoi.

Hassuja huomioita osa 568; ainakin viisi ihmistä kommentoi pinkkejä lenkkareitani. Onkohan se joku koodiväri täällä vai onko kaikki kirkkaat värit täysin out? Voi ei, en olekaan ehkä enää cool näiden mielestä. Ja toinen huomio, missään tämän reissun aikana en ole nähnyt niin paljon kodittomia ja pummeja kuin täällä. Arviolta 20-30 tyyppiä yrittää pummata minulta päivän aikana rahaa, savukkeita ja ties mitä. Tyypit ovat täällä poikkeuksellisen aktiivisia, mutta myös asiallisia ja heittävät läppää.

Tapahtuu kummallinen, mutta samalla maailman siistein juttu. Kävelen kaupungilla ja eräs nainen kaikkine ostoskasseineen pysäyttää minut. Hän on ihan hengästynyt. "Sorry miss, i just had to stop you. I saw your aura from miles away. I'm a pshycic." Just. Taas joku, joka yrittää pummata jotain tai muuten vaan jekuttaa.

Minulla on aurinkolasit ja nainen pyytää, saisiko hän nähdä silmäni. Olen vähän kypsänä, haiskahtaa kusetusyritykselle. Ärsyttää, en mielestäni näytä helpolle turistiuhrille ainakaan enää tässä vaiheessa matkaa. No, päätän leikkiä hänen kanssaan ja otan aurinkolasit pois silmiltä. Nainen huudahtaa: "Oh my god! This is amazing, I see a lot of good things coming to you soon. A LOT of good things". No wauu, sepä mukavaa. Tuohon on helppo tarrautua.

"Oh, and you know what, we have very similar names. My name is Mya, what's your name?". Tässä vaiheessa alan oikeesti kunnolla kuuntelemaan naista. Kerron nimeni ja nainen naurahtaa, kun tajuaa, että olen vähän hämilläni. Sitten hän sanoo: "Honestly, I've been doing this for 25 years and girl, you have one of the most interesting and powerful aura I've ever seen. You are very lucky. This is your year, did you know that?" No jaaahhuuu, jos näin oikeesti on! Kerro lisää kivoja uutisia kiva selvännäkijä-täti, uskon joka sanan tästä lähtien.

"I see your love coming to you soon. Now, you have to be very alerted with guys for the next few months. You believe me, the love of your life is just around the corner. And remember, this is your year, make the most out of it you lucky girl!". Ja minä että kiitos kiitos ihan ihmeissäni ja sitten hän jo kävelee poispäin minusta, mutta huikkaa vielä olkansa yli: "Oh, and you are such a typical Leo, cherish that. Not many are so strong in starsigns." Sitten hän katoaa ihmisvilinään. Ihan uskomaton juttu.

Huristelen junalla San Joseen ja sieltää Los Gatosiin. Ihania paikkoja molemmat, täällä voisin myöskin helposti nähdä itseni asustelemassa. Tapaan ystäväni ystävän ja hän ajeluttaa minua ympäriinsä, käymme yhdissä bileissä pyörähtämässä, kunnon pool-partyt ja live-bändi ja kun on sopivasti vielä St. Patrick's Day, jatkamme iltaa paikallisessa pikku-pubissa Los Gatosissa. Viimeinen juna meni ajat sitten, joten jään Los Gatosiin yöksi. Aamulla kunnon brekkari dinerissa ja takaisin San Franciscoon. Kiva detour tässä vaiheessa matkaa.

Käppäilen ja pyörin kaupoilla, kirjakaupassa on loppuunmyynti, mukaan lähtee kolme kirjaa. Kun rinkka on muutenkin jo tukossa niin en keksi juuri huonompaa ostosta tässä tilanteessa kuin kirja(t). Näen kaupan ikkunassa taulun, jossa lukee: "Well behaved women rarely make history". Näin fiksusti on tuumannut Laurel Thatcher Ulrich. Onpa Laurelilta aika nappiin sanottu. Aion siis jatkossakin käyttäytyä huonosti ja herättää kummastusta.

Vähän on huono happi eilisestä biletyksestä, joten päätän viettää chillin illan ja menen elokuviin. Odottelen leffan alkamista, menen ajoissa paikalle ja mupellan Ben & Jerry's -jäätelöäni. Asetun loistopaikalle. No, ei ole näköjään mitään hyötyä siitä, ett menee ajoissa leffaan, jotta saisi hyvän paikan, nimittäin suurin osa ihmisistä tulee ihan loppuminuuteilla, ja he tulevat aina joko a) pareittain tai b) ryhmissä, jolloin minä, jonka molemmilla puolilla on ainakin yhdet tyhjät paikat, joudun joka tapauksessa pomppimaan ympäriinsä ja tekemään tilaa kyyhkyläisille, jotta pääsevät vierekkäin istumaan. Ärsyttää, mutta ei pitkään. No. Just kun alkutekstit jo pyörivät, tulee vielä joku pariskunta, että voinko ystävällisesti siirtyä tyyliin koko rivin viimeiseen, vasemmassa laidassa olevaan penkkiin, koska siellä on yksi paikka vapaana ja tässä keskirivissä on minun vieressäni vain yksi paikka vapaana, että he sitten ottaisivat nämä kaiksi paikkaa. Voi vi**u sanon minä. Eli joudun istumaan ehkä koko teatterin huonoimmalle paikalle näiden kahden myöhästelijän takia. Leffa on The Adjustment Bureau, jossa Matt Damon on taas kerran ihan ylivertaisen hyvä. Rakkaus voittaa taas kaiken pahan ja leffahan on ihan kliseinen, mutta tykkäsin silti kovasti.

Aamulla Alcatraziin. Oho, ulkona ihan maailmanlopun keli. Sataa vaakatasossa ja tuulee ihan älyttömästi. Mitäs helevettiä tämä tämmöinen meininki on? Nyt ollaan kuitenkin Californiassa - rahat takasin! Sateesta huolimatta liikenteeseen on lähdettävä, Alcatrazin paatti ei odota. No, eipähän varmaan ole kauheesti porukkaa menossa tänään kun on näin huono keli. Eippppä! Ihan älyttömästi jengiä, onneksi buukkasin lipun etukäteen. Kierros on erittäin mielenkiintoinen, onneksi tulin. Lukuunottamatta noin 30:sta miehestä koostuvaa ruotsalaisporukkaa Alcatraz on erinomainen kokemus. Ai mitä ruotsalaisista? No ei muuta, paitsi että jotenkin osun kokoajan niiden kanssa samoille hoodeille ja ärsyttää, kun juttelevat kaikkea ihan hölmöjä, arvostelevat ihmisiä, puhuvat myös suomalaisista (välillä myös ei niin hyvään sävyyn) ja ymmärrän juuri tarpeeksi, että tekisi mieli lohkaista niille jotain. Vain minulla on oikeus arvostella ihmisiä ja haukkua naapureitamme!

Lähden aika nopsaan takaisinpäin, niin eikö ne ruotslaiset ole tulossa samalla lautalle ja kuulkaapas tätä: ruotsalaiset e-t-u-i-l-e-v-a-t jonossa tööööörkeästi! Kyllä. Eli olen nyt sitten ihan omin silmin nähnyt, kuinka fiksut ja joviaalit ruotsalaiset oikein porukalla rynnivät kymmenien muiden ihmisten ohi jonossa. Nyt minulla on aina jotain, mitä käyttää heitä vastaan, jos ikinä tulee missään mitään sanaharkkaa. Siis Globenin lisäksi.

Olen ihan jäässä, sataa ja tuulee niin kovasti ja kengätkin on ihan litimärät. Menen hotellille ja otan pitkän, kuuman suihkun. Too late, nimittäin paria tuntia myöhemmin tunnen, että alkaa olla viluinen ja flunssainen olo. Olen siis vilustuttanut itseni tänään. Ei muuta kuin multivitamiinia ja Finrexinia naamaan, teetä, hunajaa ja tulikuumaa minestronekeittoa illalliseksi. Näillä se on lähdettävä. New Yorkiin ei mennä sairastamaan. Varsinkaan, kun en ole oikeastaan koko reissun aikana ollut kunnolla kipeänä, niin ei tarvihe nyt sitten loppumetreillä tulla mikkään räkätauti. Murrr.

Tätä postausta kirjoittaessani istuskelen San Franciscon kentällä valmiina boardaamaan lennolle New Yorkiin. Ihan mieletöntä, New York, maailman paras kaupunki! Tämä on jo ollut (tähän mennessä) ja tästä tulee hyvä vuosi leijonalle.