Vimpan päälle Sydney

Imodium rocks! Balilta lähdettäessä vatsani pyörähti pari kertaa ympäri ja maalailin jo kauhukuvia edessä olevan pitkän lennon aikana erittäin todennäköisesti edessä olevista epämukavista paniikkitilanteista, Mutta, juostessani halki Jakartan lentokentän ehtiäkseni jatkolennolle tajusin, että pahin on selvästi ohi, koska juoksukin kulki niin hyvin. Ihanaa, minä ja sulkijalihakseni voimme molemmat viimeinkin rentoutua. Nukahdan samantien koneeseen päästyäni.

Herään, ja mitä ihmettä, kone kaartelee jo Sydneyn yllä, odotamme laskeutumislupaa. Hyvin nukutti. Ei haittaa yhtään, vaikka kaarreltaisi vielä toisetkin 15 minuuttia, nimittäin enpä ole elläissäni nähnyt yhtä vaikuttavia maisemia koneesta käsin. Oikein liikutun. Passintarkastuksessa veikeät virkailijat heittävät g'day/no worries -tyyppistä läppää pilke silmäkulmassa ja olo on oikeasti tervetullut tähän maahan. I like it already.

Saavun Paddingtoniin. Ooo, mikä ambience, mikä auringossa kylpevä, ihana paikka: kauniita viktoriaanisen aikakauden tyylisiä taloja, terrace-asuntoja takorauta-pitsi-parvekkeiineen, antiikki- ja designkauppoja, putiikkeja, gallerioita ja idyllisiä kahviloita. Hmmm...Notting Hill meets New Orleans meets Paris. Hyvinvoivan näköiset asukkaat ulkoiluttavat hyvinvoivan näköisiä rotukoiriaan kauniilla kaduilla. Putiikit ja kahvilat notkuvat orgaanisia tuotteita, tuoreita kukkia ja kaikkea ylellistä.

Minua odottaa viiden tähden hotelli ystävieni Sannan & Otson talossa. Asetun kivaan vierashuoneeseen ja syömme myöhäistä aamiaista pikku-puutarhassa. Tutuu absurdille turista täällä ja juoda kahvia Sannan & Otson kanssa kun pariskunta asuu oikeasti minua vastapäätä olevassa talossa Helsingissä. Sanna & Otso ovat täällä ainakin noin parin vuoden keikalla Otson töiden vuoksi. Uskon, että heillä tulee olemaan mahtavaa aikaa Sydneyssa.

Lähdemme liikenteeseen, on superkuuma. Päivä taittuu kävellessä Sydney Harbourissa. Nappaamme kylmät oluet oopperatalon kupeessa ja katselemme ihmisiä. Kaikilla on silmiinpistävän hauskaa, en näe yhtään vakavaa tai omissa oloissaan istuvaa ihmistä. Juttu lentää ja porukka bondaa helposti. Illalla tietenkin grillataan, nautitaan muutama lasillinen hyvää paikallista punaviinia ja otetaan vaan rennosti.

Seuraavana päivänä on vielä kuumempaa. Suuntana Watsons Bay, jonne kuljemme Bondi Beachin kautta. Näen bussin ikkunasta, kuinka kadulla turistien ja kahvittelevien, kauniiden ihmisten seassa lampsii avoaloin hiukset vettä tippuen, täydellisesti ruskettunut surffarikundi lauta kainalossa, märkäpuku vyötäröön asti alasrullattuna. Myrskynratsastaja, anyone?

Watsons Bayssa ahmimme täydellisissä puitteissa täydelliset Fish & Chips -lounaat ja teemme kunnon kävelykierroksen alueella. On tilaa, on kauniita, isoja taloja, hyvinhoidettuja pihoja, urheiluautoja. Olen yllättynyt siitä, kuinka mäkistä ja vaihtelevaa maasto Sydneyssa on. En ole yllättynyt siitä, kuinka kauniita, hyvinvoivia, huolettoman trendikkäitä ja onnellisen näköisiä ihmisiä kaupunki on tulvillaan. Kaikki toimii, kaikki on kaunista, selkeää, tilavaa, huoliteltua. Puitteet ovat loistavat surffaukseen, kulttuurin, urheilun, shoppailun tai oikeastaan minkä tahansa harrastamiseen.

Tyttöjen pitää päästä vähän kaupoille. Aikamme Sannan kanssa ympäri kaupungin liikkeitä rampattuamme istahdamme kahville. Ja kukapa muukaan kuin Matthew McConaughey tulee ottamaan meiltä tilauksen vastaan. Pasmat menee sekaisin. Tarjoilijakundi on asiallinen ja kohtelias, minä tuijotan häntä ihan liian hävyttömästi kuin jotain nomparelleilla koristeltua, tuoretta suklaamukkia ja ilmeeni on varmaan lähempänä tuskallista virnistystä kuin viehkoa, flirttailevaa hymyä. Tilaamme Flat Whitet (siis maitokahvit) ja Matthewin lähdettyä asetun suurinpiirtein kyljelleni makaamaan pienelle pöydälle kuin jossain Rubensin maalauksessa ja odotan hänen paluutaan.

Joo, aussit taitaa olla maailman toiseksi lihavin kansa, mutta Sydneyssa ei kauheasti isoja tai rumia ihmisiä vilise tai sitten minä haluan vain katsella asioita jostain vääristyneestä vinkkelistä. Saamani yleisvaikutelman perusteella kaupungissa on lähtökohtaisesti todella hyvännäköistä, rentoutunutta, onnellisen oloista porukkaa. Naiset pukeutuvat kauniisiin mekkoihin ja kaikilla on pitkät, kauniit hiukset. Miehillä on poikkeuksetta shortsit ja rento t-paita. Yksinkertaista, mutta toteutettu jotenkin niin ovelan sydneymaisesti, että kokonaisuus on tehokkaan esteettinen, flawless. Porukka on sosiaalista, rentoa, ystävällistä. Ruokatunnit käytetään urheiluun, duunista pyritään lähtemään ajoissa, koska illat vietetään ystävien ja perheen kanssa grillaten, seurustellen tai kivoja aktiviteetteja yhdessä harrastaen. Only in Sydney.

Illansuussa käyn ihmettelemässä Sentennial Parkissa luonnon kauneutta ja viimeistelen Indonesia-blogikirjoitustani. Vähempikin teksti ja fiilistely varmaan riittäisi, mutta näillä mennään, päätän. Samana iltana huoneeni seinällä kiipeilee tarpeettoman suuri hämähäkki. Sanna ja Instant Kill -sumute ovat viivana paikalla. Hämähäkistä jää jäljelle säälittävä, märkä kasa. Siinä se vielä yhtä jaloistaan yrittää sykyttää, vaikka on muuten sulanut muodottomaksi. Ennen nukkumaanmenoa googletan kaiken mahdollisen Australian hämähäkeistä ja käärmeistä. Aamiaisella osaan jo tärkeimpien -eli myrkyllisimpien- lajien nimet, tuntomerkit, erityispiirteet ja puremien hoito-ohjeet ulkoa.

Teen päivämatkan Manly Islandille. Matkalla satamaan käteen tarttuu täydellinen musta pikkumekko. Lautalla Sydney Harbourista noin 30 min pienelle saarelle. Päivä on painostavan kostea ja sadetta on ilmassa. Päätän vähän reippailla ja valitsen hankkimastani turistikartasta Manly Scenery Walk -reitin. Näyttäisi olevan tuollainen 3 km kävely. Lähden tarpomaan, mutta saavun pian sademetsän tapaisen rämeikön laitaan. Puskista rymyää tulla vaellustamineissaan reippaan näköinen viisikymppinen mies. Kysyn neuvoa ja hän ohjaa minut samaan suuntaan, mistä itse juuri pölähti tulla. Sitten hän katsoo päästä varpaisiin varustustani (nahkasandaalit, aasia-henkiset pussihousut, olkalaukku) ja puolittain hymähtää huvittuneena. Watch me, ja katoan pelottomasti puskien sekaan.

Eipä aikaakaan -arviolta noin minuutti- kun ylivilkas mielikuvitukseni on saattanut minut kauhun partaalle keskellä kapoista polkua, jossa puskien ja puiden oksat ja lehdet nuolevat naamaani ja kaulaani. Kohta ne hämähäkit tulee porukalla kimppuun. Sitten jalkojen juuresta pyrähtää tiehensä kissan kokoinen lisko ja olen niin jäätävässä paniikissa, että säntään puolijuoksuun ja katkon oksia mennessäni. Pian saavun onneksi isommalle tielle ja tasaan pulssini. Kävelen sinnikkäästi eteenpäin loputonta ylämäkeä - ei näy ristin sielua missään.

Sitten vierelläni lipuuu auto, joka pysähtyy pian. Ystävällinen aussimies tarjoaa minulle kyydin kuuluisalle näköalapaikalle kuvaamaan ja sieltä takaisin Manlyn keskustaan. Jee. Autokyyti venähtää noin 4 tunnin mittaiseksi excursioksi ympäri Manlya ja saan samalla kunnon syväluotauksen Australian luontoon, historiaan ja kulttuuriin. Ihme tyyppi, asuu Pariisissa, on vain käymässä kotonaan, on asunut Singaporessa, ympäri Aasiaa, Ruotsissa ja tuntee hyvin Helsingin. Sovimme viinitreffit ensi kesäksi Pariisiin. Kuka tietää, ehkä tapaammekin vielä. Lähden iltalautalla kohti Sydney Harbouria, maisemat ovat sanoinkuvaamattomat ja Sydney skyline varmasti yksi hienoimmista maailmassa.

Tulvat ovat velloneet Queenslandissa jo useita päiviä, mutta se tuntuu kaukaiselta, tämä on niin valtava maa. Uutisissa kerrotaan tulvien levinneen Brisbane-Gold Coast-Sunshine Coast-alueelle. Ei helevetti, sinnepäin olin seuraavaksi menossa. Seuraamme uutisia tiuhaan ja minä alan tekemään varasuunnitelmaa, onneksi ei ole kiire mihinkään eikä vielä mitään buukattuna. Tulvissa ilmoitetaan menehtyneen 12 ihmistä ja noin 70 olevan kateissa. Päätän suunnata Sydneysta suoraan Queenslandin pohjoisosaan, Cairnsiin. Great Barrier Reef siellä jo odottelee. Viimeisenä päivänä Sydneyssa tsekkaan itseni kivaan hotelliin yöksi, josta pääsee kätevästi kentälle, koska lentoni Cairnsiin lähtee aikaisin aamulla. Olen saanut olla täysihoidossa Sannalla & Otsolla, jälleen kerran mahtava breikki vieraanvaraisten, ihanien ihmisten luona.

Vielä ehtii nähdä kaunista kaupunkia, The Rock ja Observatory Hill. Chinatown ja Darling Harbour. Kahvittelua, kävelyä, ihmettelyä. Ei tule mieleen toista kaupunkia, jossa yhdistyisi tällaiset puitteet. Niin paljon luontoa, merta, saaria, aktiviteetteja ja kaikki suurkaupungin peruspuitteet yhdessä nipussa. Hotellilla menen kuntosalille, joka on rakennuksen katolla. Köpöttelen juoksumatolla tunnin, kuntosalin lasikaton läpi kimmeltää uskomaton tähtitaivas. All points considered. Lähden vielä myöhäiselle kävelylle satamaan, onhan se nähtävä iltavalaistuksessa. Sanattomaksi vetää, on niin ikoninen näkymä: oopperatalo, silta, satama.

Muutama päivä kauniissa, hymyilevässä, tasokkaassa, monipuolisessa ja kaikki odotukset täyttävässä Sydneyssa riittää minulle. Ihana, ihana kaupunki, mutta siltikin jokin jää ihan aavistuksen verran vaivaamaan. En oikein tiedä, mikä. Mitä muka jäi puuttumaan? Sielu? Asenne? Rosoisuus? Historia? En tiedä. Ehkä minun olisi pitänyt jäädä tänne pitemmäksi aikaa koluamaan paikkoja tai ehkä Sydney näyttäytyi minulle turhankin siloiteltuna. Ja se on aika tylsää se, mokomakin täydellisyys.